Torstain porsastelut

Niin se on että kun tiettyjen ihmisten lähelle astuu niin on jo automaattisesti siitä hetkestä alkaen rappiolla. Kävästiin nimittäin Karamelliketun kanssa taas vaihteeksi Arnoldsissa pienen vastahakoisen pohdinnan jälkeen että kestääkö sitä kuosit näin lyhyellä aikavälillä kiskoa toista herkkua naamaan mutta eiköhän sitä aina yhen oikein pienen uskalla kävässä ostaan..

Paikan päällä hetken pohdittuamme ja vaihtoehtoja velloten päätettiinki että ostetaan kerralla 12 donitsia 9 hinnalla ja jaetaan se puoliksi. Tällaset stuntithan yleisesti tekee aivan helvetin hyvää ulkomuodoille ja muutenki omalle performanssile. Ostos ei tietenkään aivan siihen jäänyt vaan sopimukseen sisälty myös se, että ne kaikki piti syödä siltä seisomalta ja liikkeestä ei saa poistua ennen kuin on laatikko tyhjänä. Myyjä ei muka aluksi meinannut uskoa että me syödään paikanpäällä :) Alkohan se pikkuhiljaa siinä kolmannen kohalla jo tuntuun aika hapokkaalta kiskoa niitä sokerihirviöitä ja neljännen jälkeen alko jo maistuun sen verta puulle ja pistään muutenki vastaan ettei voinut muuta kuin luovuttaa ja jatkaa myöhemmin kotosalla. Ehkä tuonki haasteen vielä joskus saa tehtyä.

Donitsihetkeä viihdytti muuten joku aivan uus sankari joka on ilmaantunut ikään kuin tyhjästä Tornioon. Tuolla kaduilla keulii joku aivan saatanan vihanen tyyppi polkupyörällä ja on muuten ihan oikeastikki aika taitava siinä hommassa :D Sitä oli ihan mukava seurata muutama tunti siinä ikkunan vieressä.. Tosiaan niin vihasen näköstä tyyppiä ei ole ikinä näkyny edes kisoissa ottelun aikana... Naama irvissä ja hampaat paistaako lähtee sen verran tiukat keulimiset :) Taisipa se vissin jotaki öristäkki kun ihmiset osasi ennakoida sen keulimiset selänki takaa. Toivottavasti kyseinen äijä ei katoa yhtä mysteerisesti kuin ilmestykin sillä siinä on ihan aitoa legenda-ainesta.

Kiskomisen jälkeen sitä alkoki jo olla suhteellisen tyrmässä kaiken sen rasvan jälkeen ja alkopa se insuliinin crashdowniki hiipimään. Ei muuta kuin nukkumaan ja kello herättämään ennen punttisalin sulkeutumista että saa edes vähäsen ravisteltua tuota kalorimäärää pois ja kompensoitua vahinkoa. Ennen salia olo oli luonnollisesti aivan vitun tukossa nuista donitseista ja samaan aikaan oli kauhea nälkä. Voimahaukku donitsista ja pelle erhmannia naamaan niin lähtee se murina pois mahasta ja voi keskittyä päivän jalkatreeniin.

Jalkatreenit suju harvinaisen kivuttomasti, kyykkäykset ja prässäilyt oli erityisen hauskaa ja syke oli parempi kuin koskaan aiemmin terveen paperien saamisesta. Paikan päällä päätinkin vetää alusta loppuun niin isoilla painoilla kuin oikea tekniikka vain sen sallii ja ihan hyvin sitä rautaa saikin lastattua. Homma jatku hienosti vaikka maksimi voimatasot ovat laskeneet aika pahasti. Eiköhän ne vähintään yhtä nopeasti nouse samoille arvoille, ei se pieni tauko nyt niin rappioiva voi olla. Reidet oli kylläkin jostain kumman syystä tulleet entistä voimakkaammaksi..?

Pienen ravistelun jälkeen kello oliki jo sopivasti 00:10 ja siinähän se yö meni kattoa tuijotellessa. Heti aamusta biologian kokeeseen, sieltä täyet ja sitten nukkumaan ja nyt onki taasen ilta. Vähän niin ja näin että mitä sitä uskaltaa tehhä :) Mitään kipuja jalkoihin ei tullut mikä tuli todella suurena yllätyksenä ja olo on todella terve ja voimakas mutta selvä hommahan se silti on että tuosta treenistä ei kyllä päivässä tai parissa palauduta.

Donitseista huolimatta paino on hyvässä laskussa tai ainakin näin olen mahan koosta alkanut epäileen. Mittailuja en ole vaivautunut tekemään enkä aiokkaan. Riittää vain että läskikerrokset pienenee taas siedettäviin lukemiin.